Nunnakatu 2, 21110 Naantali
+358 2 435 9800
info@visitnaantali.com
Avoinna: ma-pe 09.00-16.30
Pyhäpäivinä ja jouluaattona suljettu, aattoina 9.00-13.00 ellei toisin mainita.
Teksti: LM Someco, Kati Pollari / Kuvaustiimi: LM Someco, Mika Vahtera ja Stina Samstén
Maankuulu mestarinukkuja ja unelmoinnin kokemusasiantuntija tuntee Naantalin kuin omat yöpaidantaskunsa. Useimmiten hän kiertelee ihastelemassa katuja, kujia, merimaisemia ja tapahtumia aamusta iltaan ja illasta aamuun. Mutta joskus sitä saattaa reippaimmankin tossunkuluttajan herätyskello pettää.
”Nimikkopäiväni on saanut alkunsa vanhasta legendasta”, Unikeko tietää. ”Tarina kertoo seitsemästä kristitystä nuorukaisesta, jotka ajanlaskumme alussa pakenivat vainoja luolaan ja nukahtivat sinne 200 vuodeksi. Siksi 27. heinäkuuta on esimerkiksi ruotsin kielellä ’sjusovardagen’, eli seitsemän nukkujan päivä.”
Kun teemme aikaloikan 200-luvulta 1800-luvulle, pääsemme Naantalin vanhan kylpyläkulttuurin kukoistuskaudelle. Kesävieraat kaipasivat elämyksiä ja viihdytystä, ja mikäpä olisi ollut mukavampaa kuin värikäs karnevaalipäivä.
Unikeko hihittää yömyssy täristen muistellessaan vanhoja juhlamenoja: ”Tuolloin osallistujat kokoontuivat aamuseitsemältä, ja myöhästyneitä heiteltiin takiaisilla, joita naantalilaiset lapset pussittivat ja möivät. Sitten aamuvirkku kulkue marssi läpi kaupungin, kattilankansia ja joskus seiniäkin kolistellen. Voi sitä onnetonta, jolla oli vielä makuukamarin verhot kiinni!” Hauskasti alkanut päivä päättyi hilpeään illanviettoon, jonka jälkeen saattoi hyvästikin seuraavana päivänä ramaista.
”Muutaman vuosikymmenen ajan minä ja muut kaupunkilaiset saimme nukkua juuri niin kauan kuin unta piisasi”, Unikeko kertoo. ”Vuonna 1958 ravintoloitsija Lauri Virta alkoi herätellä uinahtanutta perinnettä, ja nyt Unikeonpäivistä on tullut Naantalin rakastetuin ja tunnetuin kesätapahtuma.”
”Onhan se vähän karua: tuhiset kaikessa rauhassa vilttisi alla, ja sitten sinut herätetään mereen pudottamalla”, Unikeko myöntää. ”Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan kotikaupunkinsa hyväksi ja vieraiden iloksi. Tosin olen aika monena vuonna lainannut yöpaitaani tunnetuille naantalilaisille, jotka ovat suostuneet sijaistamaan minua ja pitäneet vetistä herätystä jopa kunnianosoituksena.”
Pulikoimista ja merta Unikeko rakastaa silti koko sydämestään. ”Naantalin seudulla – niin kaupungissa kuin saaripitäjissä – on hienoja uimarantoja. Pyrin aina kesäisin kiertämään ne kaikki. Talvella virkistäydyn Taimon tai Nunnalahdenrannan avannoissa, ja, jos on ihan jääpuikkokeli, hemmottelen itseäni kylpylässä.” Kysymättä jäi, käyttääkö Unikeko punavalkoraidallista uimapukua ja -lakkia vai haluaako hän pysyä tuntemattomana.
Unikeonpäivät heinäkuun lopussa ovat kesäisen hauskanpidon huipentuma. Juhlia ja tapahtumia rakastava Unikeko muistuttaa kuitenkin, että Naantalin seudulla tapahtuu ympäri vuoden. Sievä ja merellinen pikkukaupunki saaristokylineen on esimerkiksi kuin luotu juhannuksen viettoon. Sitä ennen nautitaan musiikkijuhlien annista. ”Minusta on vuosien varrella kehkeytynyt kelpo kamarimusiikkiasiantuntija”, Unikeko ei malta olla kehaisematta.
Syksyinen Lux Gratiae -tapahtuma on valon ja kulttuurin juhlaa, ja kesäkauden avaavat venemessut tarjoavat nähtävää ja koettavaa myös maakravuille. ”Kerran kesässä täytyy myös käydä Muumimaailmassa ottamassa päivätorkut Nipsun kanssa.”
”En nolostele myöntää, että nautin etenkin pitkistä aamu-unista”, Unikeko sanoo.
”En nolostele myöntää, että nautin etenkin pitkistä aamu-unista”, Unikeko sanoo. ”Nukkuminenhan on kuin rahaa pankkiin panisi.” Oma vuode on Unikeolle rakas, mutta joskus hän hemmottelee itseään vierailemalla kotiseutunsa hotelleissa, majataloissa ja B&B-yrityksissä: ”Staycation on kuulemani mukaan hyvinkin trendikäs tapa irtautua arjesta.”
Mikä on hauskin paikka, missä hirrenvedon suomenmestari on yöpynyt? ”Voi, niitä on Naantalin seudulla niin monia”, hän sanoo. ”Mieleen jääneitä elämyksiä olivat esimerkiksi Rymättylän Herrankukkaron Telkänpönttö ja suviyö Velkuan saariston sydämessä, saaristohotelli Vaihelassa. Mutta olen koenukkunut vuosien varrella lähes kaikki seudun sängyt, ja missään ei ole ollut hernettä patjan alla. Eli kauniita unia vain, ja muistakaa panna kello soimaan!”