Muut Naantalin kirkot

Velkuan kirkko on rakennettu Palvan saarelle vuonna 1793. Kirkko on suosittu nähtävyys, jossa järjestetään jumalanpalvelusten ja muiden kirkollisten tilaisuuksien ohella muun muassa Naantalin Musiikkijuhlien konsertteja.

1700-luvun lopulla velkualaiset olivat väsyneitä pitkiin, kesällä veneellä ja talvella jäitä pitkin taitettaviin kirkkomatkoihin ja he päättivät rakentaa oman kirkon.

Kirkon paikaksi Velkuan kolmen sadan saaren joukossa valittiin Palvan saari ja siellä etelään avautuva merenranta. Kirkon rakentamisen aikaan syysmyrskyillä pääsi veneellä aivan tapulin viereen asti.

Velkualaisten oma kirkko valmistui vuonna 1793. Piispa Jakob Gadolin lahjoitti velkualaisille Kristuksen ylösnousemusta kuvaavan alttaritaulun vuonna 1796 kiitokseksi siitä, että velkualaiset rakensivat itse kirkkonsa.

Montaa vuotta ei uusi kirkkorakennus saanut rauhassa toimia jumalanpalvelusten pitopaikkana, kun Suomen sota ulottui Velkualle asti. Lailuodon ympärillä Palvan saaren edustalla käytiin 18.9.1808 ruotsalaisten ja venäläisten välillä meritaistelu, joka muutaman tunnin kuluessa kääntyi venäläisten voitoksi.

Venäläiset jäivät paikkakunnalle ja ryöstivät sekä pappilan että kirkon. Velkuan kirkosta oli taistelun jälkeen jäljellä vain ulkokuori rikottuine ikkunoineen. Ainoastaan ennen venäläisten rantautumista piilotettu alttaritaulu onnistuttiin pelastamaan. Votiivilaiva Lovisa Eleonora on Velkuan nuorten miesten 1812 tekemä lahjoitus Palvan meritaistelun muistoksi.

Kirkon sisätilat kokivat suurimman muutoksen 1900-luvun taitteessa, jolloin aiemmin paljaat hirsiseinät peitettiin helmipaneelilla, harjan muotoa noudattanut sisäkatto muotoiltiin tynnyriholvimaiseksi ja kirkkoon lisättiin penkkejä. Kirkon perälle rakennettiin urkuparvi. Museovirasto vaati vuoden 1964 peruskorjauksen yhteydessä kirkon sisäosien palauttamista alkuperäiseen asuunsa, jolloin urkuparvi jouduttiin purkamaan. Suuri osa kirkon nykyisestä irtaimistosta on saatu lahjoituksina.

Palvan meritaistelun jälkeen tapuliin saatiin uudet kellot. Toinen niistä rikkoutui myöhemmin ja tilalle tuotiin uusi. Vanhemman kellon kyljessä on psalmin ohje:

Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

Ps. 100:2

Merimaskun kirkko on ainoa puukirkko historiallisella ”seitsemän kirkon reitillä” (Raisio-Masku-Nousiainen-Lemu-Askainen-Merimasku-Naantali), joka on Suomen vanhin matkailureitti.

Kuten nimikin kuvastaa, Merimasku kuului alun perin seurakunnallisesti Maskuun. Matkan pituuden ja hankalien kulkuyhteyksien vuoksi Merimasku liitettiin kuningas Juhana III:n antaman määräyksen nojalla Naantaliin vuonna 1577. Koska vesi- ja tieyhteydet Naantaliinkin olivat hankalat, saatiin Merimaskuun toivottu oma kirkko ja pappi vuonna 1648.

Merimaskun ensimmäinen kirkko oli puusta rakennettu ja varsin vaatimaton. Ison Vihan päättymisen jälkeen alkaneen jälleenrakennuksen aikakauden myötä Merimaskuun rakennettiin entistä suurempi eli nykyinen kirkko, joka valmistui vuonna 1726.

Kirkon rakentajaksi mainitaan Merimaskun Killaisten isäntä Carl Jacobsson eli Kalle Jaakonpoika. Kalle Jaakonpojan muistolaatta on Merimaskun hautausmaan läpikäytävässä.

Kirkossa on tehty perusteellisia korjaus- ja parannustöitä vuosina 1831-1833 ja 1953-1954. Kirkon ulkolaudoitus on vuodelta 1833. Kirkon sisäseinien pystylaudoitus on myös peräisin vuosien 1831-1833 korjauksesta. Seinät on vuonna 1850 maalattu juovituksin marmoripinnan kaltaiseksi. Marmoria muistuttava maalipinta on uusittu 1954. Paanukatto on vuodelta 1956.

Kellotapuli on alkuaan ollut kirkkomaan sisäänkäytävänä. Se on rakennettu puusta vuonna 1769, vuosiluku löytyy myös eteläoven sisäpielestä. Tapulissa on kaksi kelloa. Isomman kellon on valmistanut kellonvalaja Ambrosius Ternandt Turussa vuonna 1696 ja siinä on kirjoitus ”Gloria in excelsis Deo” (Kunnia Jumalalle korkeuksissa), sekä ”Kommer och låter os gå uppå Herrans berg till Iacobs gudz huus” (Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Jes.2:3). Pienempi kello on vuodelta 1734.

Rymättylän kirkko rakennettiin keskiajalla kahden merenlahden väliselle kannakselle. Kirkkolahti oli suojaisa satamapaikka, myös nykyinen Kirkkojärvi oli tuolloin merenlahti.

Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen rakentamishistoriasta on erilaisia käsityksiä. Rymättylän kirkon vanhimpana osana on pidetty sakastia, joka voidaan ajoittaa 1300-luvulle. Tämän käsityksen mukaan paikalla olisi tuolloin ollut puukirkko. Kivikirkko rakennettiin 1300- ja 1400-lukujen taitteessa ja holvaus tehtiin 1400-luvun lopussa. Kirkon maalaukset on tehty kun holvaukset on saatu valmiiksi mahdollisesti 1520-luvulla, jolloin uskonpuhdistus oli jo alkamassa Saksassa. Toisen käsityksen mukaan koko kirkkosali holveineen on rakennettu yhdellä kertaa 1400-luvun lopussa.

Rymättylän kirkko on omistettu Pyhälle Jaakobille. Toinen Jaakobille omistettu keskiaikainen kirkko on Rengon kirkko. Jaakob vanhempi eli Jaakob Sebedeuksen poika oli Jeesuksen opetuslapsi. Perimätiedon mukaan hän saarnasi evankeliumia Espanjassa asti. Kärsittyään marttyyrikuoleman jo vuonna 44 hänet haudattiin Espanjaan, Santiago de Compostellaan. Hänen haudastaan muodostui tärkeä pyhiinvaelluskohde, jollainen Santiago on tänäkin päivänä. Rymättylän yksilaivainen kirkkosali on poikkeuksellisen ehyt kokonaisuus.

Hyvin alhaalta alkavat holvikaaret luovat tuntemuksen yhtenäisestä tilasta. Kirkkosalissa istuessa katse kiinnittyy kuoriseinän viimeistä tuomiota esittävään maalaukseen. Alempana kuoriseinällä ovat apostolien kuvat. Kirkkoa kiertää Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta kertova kuvasarja Biblia pauperum eli Köyhien Raamattu. Tilaa koristavat myös kattoa ja holveja kiertävät kukka-aiheiset ornamentit.

Entisen kuoriaidan paikkeilla on 1300-luvulta peräisin oleva Triumfikrusifiksi. Muita keskiaikaisia puuveistoksia, mm. 1300-luvulta peräisin oleva Pyhä Jaakob, on kirkossa kaikkiaan kahdeksan kappaletta.

Kirkon uusin koristus on professori Päikki Prihan suunnittelemat messukasukat ja alttarivaatteet.