Suomen kuuluisimman kesäasunnon liepeiltä tavoitat muistumia entisistä kesä­asukkaista. Opastetuilla kierroksilla pääset nauttimaan hienosta puutarha-arkki­tehtuurista ja lämmin­­henkisistä muisteloista, jotka avaavat ikkunoita koko itsenäisyy­temme ajan historiaan.

Elli Pitkäniemi

Elli Pitkäniemi on toisen polven Naantali-opas, joka tuntee valta­kunnan paraati­puutarhan polut kuin oman puutarha­esi­liinansa taskut: hän on työsken­nellyt ja jopa asunut Kultarannassa.

Kultarannassa vierailevan on helppo yhtyä Museoviraston määri­telmään, jonka mukaan graniitti­linna, sitä ympäröivä puutarha ja saaristo­luontoon yhtyvä puisto ovat kokonais­taideteos.

Kultarannan rakennutti vuosina 1913–1916 liikemies Alfred Kordelin. Kansallis­romanttista tyyliä edustavan, Uuden­kaupungin harmaasta graniitista rakennetun linnan suunnitteli arkkitehti Lars Sonck.

Kordelin ehti kuitenkin nauttia Kulta­ran­nastaan vain muutaman kesänä ennen traagista kuole­maansa, jonka jälkeen tila ja puutarha siirtyivät Suomen valtiolle ja president­tiemme kesävirka-asunnoksi.

Kultaranta kuvattuna puutarhasta suihkulähteen takaa.
Historiallinen, mustavalkoinen kuva kultarannasta.

”Jokainen maamme presidenteistä on viettänyt kesäpäiviä Kultarannassa”, Elli tietää kertoa. ”Uskon, että he nauttivat lounais­suoma­laisesta saaristo­maisemasta ja levostakin. Sota-aika, mahdolliset terveysseikat ja alkuvuosien huonot kulkuyhteydet tietysti asettivat rajoituksia Naantaliin siirtymiselle.”

Moni kesäasukkaista on jättänyt merkkejä harrastuk­sistaan jälkeensä tulevien iloksi. Presidentti Koiviston aikaan Kultarantaan muokattiin lentopallo­kenttä. ”Koivisto oli myös tuttu näky höyrylaiva Ukko-Pekan matkustajille: laivalta kuulemma aina tervehdittiin ohi viilettävää presiden­tillistä katama­raani­purjehtijaa”, Elli mainitsee. Hänen mukaansa myös presidentit Ståhlberg ja Relander olivat innokkaita purjehtijoita. Viime­mainittu saattoi jopa tulla pää­kaupungista Kultarantaan omalla veneellään. Tarina ei kerro, oliko gastina tyylikäs Signe-rouva, Suomen kauneim­miksi mainittuine säärineen. 

Presidentti Lauri Kristian Relander puolisoineen Kultarannassa. Kuva: Museovirasto.

Krokettia pelataan Kultarannassa vuonna 1920. Kuva: Savialoff, 1920, Museovirasto.

Ester Ståhlberg Kultarannassa vuonna 1920, vieressä Evert Saarnion veistos “Kotka” vuodelta 1915. Kuva: Savialoff, 1920, Museovirasto.

Puutarha on palannut juurilleen

Kultarannan mittava peruskorjaus­hanke valmistui syksyllä 2024, ja nyt puutarhan portit avataan taas vanhaan tapaan vierailijoille. Istutuksia ja kasveja on uudistettu ja rakennelmia, polkuja sekä kiveyksiä kunnostettu palauttamalla niitä mahdol­lisuuksien mukaan alkuperäiseen kulttuuri­historialliseen asuun.

”Tervetuloa tutustumaan upeasti uudistu­neeseen Kultarannan puutarhaan”, Elli Pitkäniemi toivottaa kaikkien oppaiden puolesta. ”Vaikka emme vierailekaan rakennuksissa, voimme tarinoiden kautta päästä kurkistamaan myös keittiön ja ehkä salinkin puolelle.”

Kultarannan puutarhan kareva pylväspaviljonki, jonka alla opastuskierroksella oleva ryhmä ihmisiä.